Kun kivet huutavat – sananvapaus disinformaation vankina; olet…

. .rikkonut keskustelun sääntöjä….

Reppuun kimpsut ja kampsut pakkaa pelihahmo Ellie ( The Last of Us Part ll) lähteäkseen hakemaan oikeutta kohdattuaan kammottavan tilanteen; näin kuvailee Miia Lyyra 12.06.2020  peliarvostelussaan ja huomauttaa, että tämän ovat pelin kehittäjät jo ennakkoon kertoneet.  Itse en ole pelaaja eikä minulla ole ennakkotietoa, mutta samoin pakkailen minäkin kimpsuja ja kampsuja reppuun jo seuraavien bannien varalta tarkastellessani tässä blogissa sananvapautta elämän näyttämöllä.  Blogeillani olen yrittänyt tuoda keskusteluun mm. valtavirrasta poikkeavia käsityksiä ja kritiikkiä liittyen  korona-ajan toimenpiteisiin.  Esitykseni on sisältänyt mausteena parodiaa ja satiiria ja kirjoittaminen on ollut hauskaa. Blogejani on bannattu 3 kertaa. Pari viimeistä blogia katosi muutaman tunnin sisällä niiden julkaisemisesta, joten ainakaan sisällön ja kontekstin tarkistaminen ei liene mahdollista siinä ajassa.

Ei ole suuni tuohesta, mutta puulle maistuu…Pidän paljon ”väittelystä” ja asiallisesta argumentoinnista, joka tuo aina lisävalaistusta, sillä totuutta emme omista vaan sitä kohti voimme pyrkiä ja se tapahtuu kriittisessä keskustelussa. Tämä ”leikki” ja sattuman peli  on kuitenkin nyt käynyt liian totiseksi maistuen puulle perustelemattomien bannausten ja ns. ”otsaan iskettyjen leimojen” vuoksi. Alla käsittelen teemaa niiden ongelmien suhteen, jotka liittyvät Uuden Suomen säännöissä esiintyviin blogien  poistamisen perusteisiin. Valitsen niistä kaksi mielestäni eniten käytettyä eli disinformaatio (sis. harhaanjohtavuus yms. asiaton viesti) ja toiseksi blogialustojen  oikeus valita asiakkaansa (so. julkaistavat blogit) täysin vapaasti.

Ei voi kuin valittaa, kun ei voi valittaa…

Vakavana nousee esiin kysymys oikeusturvasta, josta Vilma Lehmonen kirjoittaa seuraavasti: ”Samalla esille nousevat kysymykset niiden henkilöiden oikeusturvasta, joiden sananvapautta on välittäjän päätöksellä rajoitettu. Mikäli päätöksen sisällön poistamisesta tekisi julkinen valta, yksilön oikeusturva edellyttäisi prosessilta muun muassa läpinäkyvyyttä, perusteltavuutta sekä mahdollisuutta valittaa päätöksestä. On kuitenkin epäselvää, missä määrin käyttäjän oikeusturva luo velvollisuuksia yksityiselle alustalle”. Edellä lainattu teksti on Vilma Lehmosen pro-gradu tutkielmasta (Oikeustieteellinen tiedekunta LEHMONEN, VILMA: Disinformaation suhde sananvapauteen – erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa Pro gradu, XV + 77 s. Kansainvälinen oikeus Elokuu  2020,Turun yliopisto).

Monopolististen ja yksityisten internetalustojen temmellyskenttänä on sananvapauden sarka silloin, kun sananvapauden säätely ei perustu lakiin. Vilma Lehmosen tutkielma, vakkakin  pro-gradu- tasoinen työ ,  antaa mielestäni hyviä lähtökohtia pohtia sananvapauden ja disinformaation suhdetta internetalustojen kontekstissa ja olen käyttänyt sitä näkemysteni tukena.  Tutkielmasta käy ilmi perusteltu käsitys, että sananvapauden sääntelyyn pitäisi olla laissa selvät perusteet eikä se saisi olla yksittäisten ja/tai monopolististen alustojen temmellyskenttänä.

Disinformaatio vaatii tahallisuutta…

Valheellisen tai perättömän tiedon ja haitallisten huhujen levittäminen on kiellettyä. Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan, harhaanjohtavaan tai epäasialliseen materiaaliin (Uuden Suomen säännöt).

Ylläpito on ilmoittanut minulle vain, että käyttäjätilisi suljetaan syystä, että blogissa on harhaanjohtavaa, asiatonta ja /tai disinfomatiivista sisältöä (blogi rikkoo keskustelun sääntöjä tms.). Olen laittanut ylläpidolle viestiä, että jos olen jossakin kohdassa sortunut moiseen, niin pyydän ilmoittamaan mikä blogissa on sääntöjen vastaista.  Ylläpito on vaiennut.

Olen kirjoittanut kaiken vilpittömässä mielessä, jolloin blogini ei täytä disinformaation määritelmää (ks. määritelmä sivun lopussa), johon vaaditaan aina tarkoituksellista ja tahallista harhaanjohtamista. Joten edelleenkin seison kaiken sanomani takana puolustaen demokratialle välttämätöntä sananvapautta ja kriittistä keskustelua, mikä näyttää vähitellen koronaan liittyessään kapeutumistaan kapeutuvan ja kuivuvan kokonaan kokoon. Mikään yhteiskunnallisesti tärkeä aihe (vaikkapa terveyskysymykset) ja siihen liittyvä kritiikki ja kysymyksenasettelu ei ole rajattavissa ilmaisuvapauden ulkopuolelle mikäli toimitaan lain puitteissa.

Notice- and- take down, eli..

Ilmoita asiaton viesti: ”Menettelyä voidaan käyttää täysin perättömien ilmiantojen tekemiseen. Kun internetalustalle saattaa johtua vastuu loukkaavasta sisällöstä, mikäli se ei reagoi ilmoituksiin, ja kun alustalla ei edelleenkään ole velvollisuutta turvata sisällön julkaisseen käyttäjän sananvapautta, sille saattaa olla kannattavampaa vain poistaa kyseinen sisältö kuin perehtyä ilmiannon perusteluihin ”(Vilma Lehmonen).

Aina joku ”pahoittaa” mielensä”  eli  ”viesti” ts. blogi tai sen osa voi  olla asiaton jonkun tai joidenkin näkökulmasta. ”Ilmoita asiaton viesti” menettelyn ongelmia on  Lehmonen pohtinut erityisesti myöskin liittyen blogipalveluja tarjoavien alustojen lisääntyvään oma-aloitteeseen sananvapauden kontrolliin.  Disinformaation tai asiattomuuden  käsitteet ovat usein subjektiiviset ja niiden tunnistaminen on oikeuslaitoksillekin vaikeaa ja  niitä ei ole määritelty laissa muutoin kuin mitä tulee rikoslakiin (kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaa).

Onko maa pannukakku?   Sananvapauden rajoittamisen tulee aina perustua lakiin (ks. Euroopan ihmisoikeuden julistus 10.  artikla).  Kun ylläpito vetoaa disinformaatio yms. seikkoihin poistaessaan blogin, niin hyvän tavan mukaista ja minimivaatimus olisi, että blogin kirjoittajalle tarjottaisiin mahdollisuus ainakin tietää tarkemmat perusteet käyttämättä säännöissä olevaa yleislausumaa.

”Vaarallista” ja jotain  olennaisen tärkeää olen tullut sanoneeksi. Jos olisin sanonut, että ”maa on pannukakku” ei kai kukaan olisi viitsinyt tehdä ilmoitusta asiattomasta viestistä.  Sen sijaan ilman  tietoa yksityiskohtaisista poistamisperusteista sanomat (eli blogit) ja sen mukana koko blogialusta läsähtää pannukakuksi ja haparoinnilla tehdyt blogit ovat lyhyitä tähdenlentoja.

Blogien hyllytysperusteena peruste itse on harhaanjohtava, koska disinformaation, valheellisen, perättömän, harhaanjohtavan jne. blogin sisällön tunnistaminen on lähes mahdotonta ilman monipuolista asiantuntemusta. Lähinnä vain todennettujen historiallisten seikkojen suhteen voidaan tätä periaatetta käyttää, esimerkkinä vaikka holokaustin kieltäminen, mikä jo sinänsä osoittaa vertaansa vailla olevaa inhimillisen kärsimyksen halveksuntaa ( ks blogini ”En kai se minä ole”).

Blogibaari ts. foorumi voi valita asiakkaansa…

”Ylläpidolla ja toimituksella on aina oikeus harkintansa mukaan olla julkaisematta tai poistaa kokonaan tai osittain käyttäjätunnus tai käyttäjän lähettämä kirjoitus ja/tai kuvat mistä tahansa Uuden Suomen sivun palvelusta” (Uuden Suomen säännöt). 

”Sananvapaudesta ei seuraa oikeus foorumiin..”.  Tämä periaate on ristiriidassa mm. yhdenvertaisuuslain (8§ 1mom, syrjintäkielto mielipiteen tms. takia) kanssa lähes samoin, kuin että yleisölle tarkoitettu baari voisi valita asiakkaansa. Tällainen yleisperuste sisältyy myös Uuden Suomen sääntöihin yllä olevan mukaisesti eli ylläpito pidättää vapauden valita julkaistavat blogit täysin oman harkintansa mukaan.  Alustojen oikeus valita mielipiteet ja blogikirjoitukset perustunee pitkälle mm. poliittisten julkaisujen käytäntöön tuoda esille vain omien kannattajiensa näkemyksiä. Baariin verrattaessa oikeita rajoittamisen perusteita (kuten myös säännöissä lukee) on kaikenlainen häiriökäyttäytyminen kuten blogibaarin tapauksessa mm. kiinni käyminen toisen henkilön persoonaan (tätä näemme kuitenkin tapahtuvan kaiken aikaa).

Onko mielipiteelle vaihtoehtoisia alustoja ? Vilma Lehmonen  tuo esille Appleby-ratkaisun , jossa keskeisenä seikkana internet alustojen valinnanvapautta arvioinnissa pidettiin muun muassa sitä, että valittajalla oli mahdollisuus sananvapautensa käyttöön muualla ja muunlaisin tavoin.   Hän kirjoittaa.” Esimerkiksi sosiaalisen median markkinat ovat keskittyneet suhteellisen harvan yrityksen käsiin, eikä suosituimmille alustoille välttämättä ole pääsyä.”  Julkisesti tarjottavien palvelujen (yhdenvertaisuuslaki 4§ 4mom) mm. blogialustojen omaehtoinen sananvapauden rajoittaminen (blogin bannaaminen )vedoten alustan vapauteen valita ”asiakkaansa” (ts. mielipiteet)  tuo esille vakavan kysymyksen tasa-arvosta ja  mm. Lehmonen näkee riskinä sen, että  alustat suosisivat tietynlaista puhetta ja puuttuisivat herkemmin toisenlaiseen puheeseen .

Kiusallinen yhdenvertaisuusperiaate vastassa?   Edelleen  Vilma Lehmonen referoidessaan mm. kahta oikeustapausta Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa  toteaa, että  parodia tulee  sallia, sillä sen tarkoituksena ei ole johtaa yleisöä harhaan vaan osallistua julkiseen keskusteluun ja valta-asemissa olevien arvosteluun. Disinformaatiosäännösten ei tule myöskään rajoittaa tieteellistä tutkimusta eikä siitä käytävää keskustelua.  Kun ylläpito ei suoraan vetoa  kirjoituksia poistaessaan  oikeuteensa ”ilman syytä ja vain omaa harkintaansa käyttäen” valikoida blogeja, niin sananvapauden rajoittaminen  verhoutuu   disinformaation epämääräiseen kaapuun  poistaen kiusallisen kysymyksen mielipiteiden syrjinnästä  yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta.

Meneekö lapsi pesuveden mukana? Näkemykseni mukaan koko yhteiskuntaamme (jopa globaallilla tasolla) kehitys on koronan myötä vienyt  enenevässä määrin kohti sanavapauden ja kritiikin sensurointia.  Euroopan komissio on yhä enemmän  mobilisoinut internetalustoja disinformaation vastaiseen kampanjaan.   Toistan edelleen, että disinformaation tunnistamiseen ei alustoilla ole juurikaan pätevyyttä, jolloin vähänkin valtavirrasta poikkeavat näkemykset tulevat disinformaation varjolla sensuroiduksi. ”Vaarana on, että autoritaariset hallinnot puuttuisivat niille epämieluisaan viestintään disinformaation torjunnan varjolla” (Lehmonen)

Kun leikkiin on ryhtynyt..” Ihmisoikeustuomioistuin onkin katsonut, että poliitikon tulee sietää yksityistä henkilöä laajempaa kritiikkiä, koska on tietoisesti hakeutunut asemaan, jossa hänen jokainen sanansa ja tekonsa on sekä toimittajien että yleisön jatkuvan tarkkailun alla” (Lehmonen).  Edelleen mielipiteeni on, että  veronmaksajien rahalla palkkaamia julkisen vallan käyttäjiä  tulee pystyä arvostelemaan ja  arvostelun suunnan pitää kulkea työnantajilta (siis kansalta )työntekijöihin (julkisen vallan toimijoihin) eikä päinvastoin.

Totuus paljastuu, koska valhe ei voi selvitä..

rationaalisesta väittelystä ( Mill).  Disinformaation erityinen tunnusmerkki on se, että se ei selviä väittelyssä, sillä ei ole argumentteja.  Totuutena pidetyt dogmit tarvitsevat aina koetinkiviä ja totuuteen pyrkivä tiede (mkl. lääketiede) ei  koskaan tarvitse sensuuria vaan ainoastaan kriittistä haastetta.  Sensuuria käyttävä tiede ei ole tiedettä, se on propagandaa. Itseään ja omaisuuttaan hallitseva ihminen ei ole vajaavaltainen (Laki holhoustoimesta) eikä siten tarvitse ylenmääräistä suojelua myöskään mielipiteittensä tueksi, joten  tälläkin blogialustalla vierailevat ja kirjoittavat ihmiset ovat aivan päteviä muodostamaan oman kantansa kohdistamatta heihin ylisuojelua sensuroimalla erilaisia näkemyksiä  ilman laissa mainittuja perusteita.

Aikuisen ihmisen arvostelukyky asettuu hyvin huonoon valoon joutuessaan suojelutoimien kohteeksi.  Joten toivoisin, että kriittisellä keskustelulla ja argumentoinnilla vaalittaisiin sananvapautta ja mielipiteen intiimiyttä,  jonka jokainen blogisti perimmältään haluaa tuoda yleisön eteen arvioitavaksi ja että bannaus ei tapahtuisi vain blogin salaperäisesti katoamalla ja/tai jonkun  tuntemattoman tahon ilmoituksen perusteella.

Minulle maailma tää –  vain kysymyksinä helkkää… Olen pitänyt tärkeänä  keskustella ja saada näkemyksiä minua ihmetyttäviin seikkoihin , jotka tällä alustalla ovat liittyneet alussa vanhusten laittomaan eristämiseen (6/20 alkaen) ja sitten jatkossa  erilaisiin koronantorjuntatoimiin, joihin olen kokenut  liittyvän  vakavia sekä oikeudellisia että terveydellisiä ongelmia  yksilön ja yhteisön ollessa törmäyskurssilla.   Olen tullut tälle Uuden Suomen keskusteluareenalle sen vuoksi, että täällä on erilaisia näkemyksiä edustettuna ja olen toivonut sellaista rakentavaa  keskustelua,   jossa on enemmän kysymyksiä ja ihmettelyä kuin yksioikoisia totuuksia ja vastauksia.  Kiitos niille, jotka ovat tällaiseen keskusteluun osallistuneet tai sitä sydämellään tukeneet.  Suuri osa kuitenkin on ollut kannanottoja, jotka eivät ole mitenkään haastaneet  kyseessä olevaa asiaa vaan tyytyneet yleisiin dogmeihin tai mantroihin ja vielä pahempaan eli  ihmisen lajitteluun ja luokitukseen ((ad hominem).

” Pudistakaa tomukin jaloistanne.. ” kuuluu kahdentuhannen vuoden takaa ohje niille, joita ei oteta vastaan ja kuulla siinä paikassa mihin he menevät.  Olen roikkunut Uuden Suomen alustalla  reilun vuoden seuraten myöskin niitä kirkkaita”tähdenlentoja” , jotka ilmestyvät ja katoavat periaatteella ” last in first out ” samalla pohdiskellen  Pareton periaatetta  80/20;  lieneekö jo melkein kaikki  ne 20% pudistaneet tomun jaloistaan ja poistuneet reppu täynnä sanansäilän jalokiviä!  Tässä blogissa puheena oleva sananvapauden rajoittaminen on käsitykseni mukaan työntämässä ihmisiä vaihtoehtoisille alustoille sekä pieniin someryhmiin.  Niiden piirien ongelma on samanmielisyys, joten sinänsä niissä käytävä keskustelu ei anna uusia näkökulmia eikä siten välittömällä tavalla edistä kansanvaltaa (demos, kratos).  Reppunsa on pakannut jo liian moni blogituttu, mutta…

mitä reppu sisältää se onkin eri juttu..

”Jos koko ihmiskunta, yhtä ainoaa ihmistä lukuun ottamatta, olisi samaa mieltä ja tuo yksi ainoa olisi vastaan, ihmiskunta ei olisi sen paremmin oikeutettu vaientamaan tätä henkilöä kuin tämä olisi oikeutettu vaientamaan ihmiskuntaa, jos hänellä siihen olisi valta” (Mill 1982: 24)

Sananvapaus on kiven sisässä ja vain kirjanoppineet näyttävät omistavan  totuuden.  Tällaisen farisealaisen näkemyksen vallitessa ”totuutta” hengityskin on käynyt vaikeaksi suositusten ja pakkojen kirurgisen steriilissä ympäristössä.  Joten  reppu selässä voi matka alkaa  syntisten ja publikaanien seuraan, jossa sallitaan lusteiden kasvaa yhdessä viljan kanssa aina elonkorjuuseen asti.  En esittele repun pintamateriaalia, sen kätevyyttä enkä edes enää sen kotimaisesta valmistuksesta ole varma (Sanna Marin hehkuttaa uutta nahkareppuaan lähes 500 000 ihmiselle Instagramissa – antoi ilmaisen mainoksen opiskelukaverinsa siskon yritykselle IL 16.9.21); se on painava kuin olisi täynnä kiviä mutta silti ”Se reppu saattaa sisällänsä pitää muiston armaan, Se kevyeksi repun saa ja valoisaksi harmaan…”

Jos kivet alkavatkin laulaa samalla periaatteella kuin sadussa, jossa  aurinko ja tuuli löi vetoa siitä, kumpi saa riistetyksi kulkurilta takin.   Usean vaiennetun repussa voi olla aitoja helmiä mutta myös kovaa graniittia ja  sen sijaan, että kivet lentelevät puolin ja toisin, niin toivon, että ne alkavat huutaa tai laulaa vaikka Tapio Rautavaaran tahdissa:

On näyltänsä reppu usein vaatimaton aivan
Se silti jakaa reissumiehen ilon tahi vaivan
Se tuntee murhemietteet, ja hauskat ajanvietteet
Se helteen kestää, tuiskun tuntee kuten isäntänsä
Se puolustaja jätkän on ja hänen syyttäjänsä
Ja omantunnon lailla, on kieroutta vailla

 

PS

Disinformaatiolla tarkoitetaan todennettavasti väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota luodaan, esitetään tai levitetään taloudellisen hyödyn saamiseksi tai suuren yleisön johtamiseksi harhaan tarkoituksella ja joka saattaa aiheuttaa vahinkoa yleiselle edulle (Euroopan komissio)

Thomas Emerson, jonka mukaan kyky ja tarve itsensä ilmaisuun kytkeytyy vahvasti ihmisyyteen ja ihmisarvoon. Yksilöllä on oltava oikeus tiedonetsintään, oman mielensä harjoittamiseen, persoonansa kehittämiseen ja tämän ilmentämiseen sekä yhteisen kulttuurin kehittämiseen.Siinä missä Emerson tunnistaa myös sananvapauden merkityksen itsehallinnon ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistumisen kannalta, hän ei rajaa yhteiskunnallista vaikuttamista ainoastaan poliittisen puheen tavoitteeksi. Sen sijaan yksilö hänen mukaansa osallistuu yhteiskuntansa muovaamiseen myös esimerkiksi tieteen, taiteen ja uskonnon alalla. (Vilma Lehmonen)

”Demokraattisen yhteiskunnan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avoimuus edellyttävät, että sananvapauden suoja ulotetaan myös sellaiseen puheeseen, joka saattaa loukata, järkyttää tai huolestuttaa valtiota tai jotain osaa kansasta. Tätä ihmisoikeustuomioistuimen myöhemmässä oikeuskäytännössä vakiintunutta lähtökohtaa on kutsuttu myös suvaitsevaisuusperiaatteeksi taikka ratkaisun nimen mukaisesti Handyside-periaatteeksi. Lisäksi sananvapauden suojan on katsottava kattavan ne moninaiset tavat, joilla ajatukset ja tieto voidaan esittää. Näin sananvapaus suojaa paitsi kirjallisesti ja suullisesti ilmaistua puhetta, myös muun muassa maalauksia, elokuvia, videonauhoituksia ja valokuvia. Myös suojan ulottuminen internetissä käytävään viestintään on ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perustella selvää.”(Vilma Lehmosen tekstistä)