ESIPUHE KIRJAANI "TULIKO ELINKAUTINEN"

 

TULIKO ELINKAUTINEN

Koronatoimet tragikoomisena kokemuksena

Tässä on se täydellinen kesähitti 2021: Joksulla on toinen”Ei se eka kerta, vaan vasta se toinen avaa nyt portin paratiisiin, kirjoittaa terveystoimittaja Heljä Salonen. (perjantai 2.7.2021 )

 

NEVER FORGET! 5 vuotta sitten se alkoi, Covid- eristys: hoivakodit sulki oviensa sisään vanhukset, myös äitini. Hän ikävöi, laihtui, kaatuili ja viimein 8/20 kaatui kohtalokkaasti; kriittisessä tilassaan, edelleen eristettynä rakkaimmistaan, kärsi yksin. Hän kuoli 29.9.20 94v.

Esipuhe

Tämä kirja perustuu blogeihin, jotka olen kirjoittanut Uuteen Suomeen ajalla 2020-2022. Kirja kertoo minun kokemukseni korona-ajasta, sitä siivittää blogeihin liittyvä keskustelu sekä kuvat ja toteamukset, suuressa roolissa blogeissa ja kirjassa esiintyy DR Geert Vanden Bossche, epidemiologi ja massarokotuksiin kriittisesti suhtautuva rokoteasiantuntija. Kirja peilaa korona-aikaa myös ns. koronan jälkeiseen aikaan, josta on käytetty ilmaisua ”uusi normaali”. Blogikirjoitteluni Uuteen Suomeen alkoi kesällä 2020, kun olin seurannut ja ihmetellyt päättäjiemme vastinetta virukseen, jota alussa myös ”kiinavirukseksi” kutsuttiin. Kirjassa on huumoria, parodiaa ja ilveilyä, joka kuuluu savolaiseen luonteeseeni, mutta myöskin siksi, että aihetta on vaikea muutoin käsitellä, sillä niin paljon siihen sisältyy tragikoomisia piirteitä.

Nuorin lapsenlapseni syntyi koronakevään huhtikuussa ja äitini kuoli koronasyksynä 2020, näin koronatoimet tulivat iholle 2020 ja 2021 mRNA-koronarokotusten alettua ne tulivat myös koronarokotteesta kieltäytyvien ja/tai sitä kritisoivien iholle ja joillekin ”vapaaehtoisuuden” nimissä ihon läpi. Blogejani poistettiin (bannattiin) lehden toimituksen taholta ja niin minulle kuin monelle muullekin tuli kirjoituskieltoja lyhemmäksi tai pidemmäksi aikaa.

”Sensurointi” kohdistui korona- ja rokotekriittisiin näkemyksiin niin tieteen piirissä kuin kansalaisten keskustelu- ja mielipidefoorumeilla ja lisäksi näihin ryhmiin kohdistui valtava mustamaalauskampanja, jonka seurauksena toiset menettivät maineensa ja työnsä, myös monet sellaiset, jotka olivat ennen korona-aikaa olleet arvostettuja tutkijoita ja/tai lääketieteen ammattilaisia.

Minua hämmästytti se henkilöön käyvän (ad hominem) kielenkäytön häikäilemättömyys ja siivottomuus, jota omatkin yliopiston professorimme/tohtorimme kohdistivat kollegoihinsa sekä myös tavallisiin eri mieltä oleviin kansalaisiin.

2022 alkanut Ukrainan sota näkyy kirjassani sivujuonteena sen verhotessa tätä ihmiskunnan historiallista taistelua pientä virusta vastaan, taistelua jossa myöskin ihmisestä tuli hirviö toiselle ihmiselle, kuten sodissa tuppaa käymään.

Kaikki näihin vuosiin 2020-2022 liittyvä erikoinen, yllättävä ja järkyttäväkin toiminta, joka ulottui myös lainsäädäntöön ja  itsemääräämisoikeuteen nostatti vakavia kysymyksiä siitä, että millaisessa maailmassa elämme ja millainen on lastemme ja lastenlastemme tulevaisuus. Tänä päivänä tämän kysymyksen vakavuus vain korostuu instituutioiden mm. WHO:n ja EU:n pyrkiessä lisäämään valtaansa yhä parantuvan digitaalisuuden avulla, josta koronapassi oli alkusoittoa.

”Uuden normaalin” aika on tuonut myös yllätyksiä: Elon Musk osti Twitterin 2023 (nykyinen viestipalvelu X) ja sen myötä monet sensuroidut saivat äänensä kuuluviin, USA:n presidentiksi nousi Donald Trump ylivoimaisella äänten enemmistöllä ja hänen myötään USA eroaa monista instituutioista korostaen yksilön sananvapautta, USA:n terveysministeriksi nimitettiin mustamaalattu, rokotekriitikoksi parjattu Robert F. Kennedy Jr., joka on taistellut lääketieteen valtaa vastaan, puolustaen tulevien sukupolvien vapautta elää, olla ja hengittää niin omassa maassa kuin tässä yhteisessä maailmassa, jossa ”raharikas” lääketeollisuus temmeltää aikoen muuntaa elämisen luvanvaraiseksi toiminnoksi.

EU:n suunta näyttää olevan toinen, se haraa USA:n kehitystä vastaan pitäen kiinni demokratiakäsityksestään, joka on muotoutumassa instituutioiden demokratiaksi yksilön vapauden jäädessä yhä uusien epädemokraattisten elinten ja toimikuntien puristukseen; tästä tiestä antoi USA:n varapresidentti J. D. Vance napakat nuhteet EU:n päättäjille.

Takakansi

Kirja on näkemykseni korona-ajan toimista, jotka saattoi/saattaa tarkoittaa monelle ja monella tavalla elinkautista, elinikäistä, jopa ylisukupolvista.

2020 se alkoi, kun kansanterveydellinen ajattelu typisti elämänsä viimeisiä aikoja elävien ”hauraiden” suojelun pelkäksi biologiseksi säilymiseksi; hoitolaitokset suljettiin ja monille vanhuksille, kuten äidillenikin 18.6.20  jälkeen jatkunut ns. laittomaksi muuttunut ”karanteeni” muodostui elinkautiseksi.

Samaan aikaan Maailman talousfoorumin perustaja Schwab näki tilaisuutensa tulleen; yhteinen maailmamme voidaan resetoida ja kirjoittaa uusiksi: the pandemic represents a rare but narrow window of opportunity to reflect, reimagine, and reset our world to create

2021 hauraiden suojelun ja uuden teknologian koronarokotteiden nimiin vannottiin; Dr Vanden Bossche järkyttyi, aikomus olikin rokottaa maailman väestö vauvasta vaariin, vaikka tauti oli vakava lähinnä ”hauraille”. Hän varoitti WHO:ta massarokotuksista; pitkän ajan haitoista ei tiedetä, ne voi olla jopa ylisukupolvisia. Mutta Pfizerilla oli jo tarjona mRNA:t lapsille sattuvasti karkki- ja keppospäiväksi: :The US cou ld authorize COVID-19 vaccines for younger kids around Halloween (Oct 7, 2021, businessinsider)

2022 vapaaehtoisella pakolla ja koronapassilla nostettiin rokotekattavuutta, kieltäytyjille oli tarjona leivätön pöytä, kriittisille foliohattu jne.. Vaikka Pfizerin ennusteet rokotteen suojasta, tehosta ja turvallisuudesta olivat jo kärsineet haaksirikon mm. vakavien, jopa elinikäisten rokotehaittojen muodossa, niin sen kultasuoni sykki edelleen: Pfizer iski kultasuoneen rokotteellaan, kertoo kauppalehti 9.11.20.

”Esirippu laskee ja lääketeollisuus kumartaa katsomossa töllöttäville aivottomille lampaille” (Sanna Marin 2010). Sikapiikissä bisnekset meni myttyyn, nyt edessä häämöttävä markkinarako väestön elinikäisille rokotuksille ylittää hurjimmatkin tuotteistamisen elinkausiteoriat, joten todetaan, että ainakin lääketeollisuus kumartaa.

Tämän koronamatkan ajan yksilön vapaus, kuten sananvapaus näyttää hivuttautuneen yhä kauemmas vapauden laillisesta haltijasta yhä suurempiin käsiin yhä tehokkaimmilla keinoilla, joista koronapassi oli esimakua. Vaikka WEF näyttää resetoineen sanomansa ” et omista mitään ja olet onnellinen” niin toivoisin kirjan herättelevän lukijaa, etteivät ne, jotka näkevät ”tilaisuutensa tulleen” houkuttelisi meitä kaikella helpolla, turvallisella ja tehokkaallakin elinkautiseen ja vapaaehtoiseen vankeuteen.

”Taivaan koti on ihana koti”, totesi äitini – Kertomukseni seuraaviin mietteisiin päättäen muistelen kaikkia korona-toimiin ja rokotehaittoihin menehtyneitä tai niissä vahingoittuneita sekä koronataistelussa ”kaatuneita”. Voimia kaikille, jotka täällä jatkavat tätä taistelua lasten, lastenlasten ja tulevain sukupolvien vuoksi