En kai se minä ole – holokaustin uhrien muistoksi katse sisäänpäin
En kai se minä ole – holokaustin uhrien muistoksi katse sisäänpäin
Holokaustin huutokauppiaiden asiakkaana
Holokaustin huutokauppiaat dokumentti oli areenassa syksyllä 2020. Sitä katsoessa ei voinut olla miettimättä, että olisinko minä tuolla”hiljaisen” kansan joukossa katsomassa, kun naapurini häädetään kodistaan vain yksi matkalaukku mukanaan, kun suuri joukko kaikkien naapureita häädetään kodeistaan; olisinko kysymättä mitään, näkemättä ja kuulematta mitään ja vielä pahempaa olisinko niiden joukossa, jotka kilpaa rynnistävät ostamaan naapureiden ”jäämistöä”, jakamaan vaatteita.
Poika perii kehdossa synnit isänkin – heitetään arpaa vaatteista ja aatteista
Näkökulma on tässä ”ostajien” näkökulma, sen suuren kansanjoukon, joka viime kädessä mahdollisti tai aina mahdollistaa tämän maailman ”huutokaupat” kuten saksalaiset kansallissosialismin aikana. Geeniperintömme ulottuu pitkälle ” aina kolmanteen ja neljänteen polveen”, mutta samoin ulottuu sosiaalinen perintömme. Liian usein lapsiemme suu on tukittu sanomalla ”älä kysy noin tyhmiä”. Siten meillä onkin vastauksia ja selittäjiä enemmän kuin kysyjiä ja ihmettelijöitä
Kommentit
Lähetä kommentti